Helsingin naisten korisliigan finaalisarja huipentui tänä keväänä asetelmaan, joka jättää pysyvän jäljen urheiluhistoriaan. Kyse ei ole ollut pelkästään pisteistä, vaan tarinasta, joka on täynnä ennakkoluulojen murtamista kun Mäkelänrinteen urheilulukion opiskelijoista koostuva juniorijoukkue HBA-Märsky raivasi tiensä seurahistorian ensimmäiseen finaalisarjaan. 

Pelaajille kausi oli ennen kaikkea opettavainen kokemus, joka kasvatti joukkuetta yhteen. Vaikka mestaruus jäi saavuttamatta, SM-hopea koetaan erittäin arvokkaana ja merkittävänä saavutuksena, josta koko joukkue voi tuntea suurta ylpeyttä. Haastattelussa Kide-säätiön Noora Marttila kiteyttää tunnelman pelin jälkeiseen vahvaan ylpeyden tunteeseen, joukkueen kehitykseen kauden aikana ja siihen kuinka merkittäviä saavutuksia hopea ja finaalipaikka ovat.

Yhteinen arvopohja esteiden poistamiseksi

Me Túlkalla olemme saaneet tukea tätä matkaa poikkeuksellisen läheltä strategisena kumppanina Kide-säätiölle, joka on tukenut muun muassa finaaleissa loistaneita Duaa Adenia, Veronika Nanjea sekä Aluel Macholia. Siinä missä Túlka mahdollistaa ymmärrystä kielen kautta, Kide-säätiön Unelmista totta -ohjelma raivaa sosiaalisia, taloudellisia ja rakenteellisia esteitä niiden nuorten naisten tieltä, joiden tausta saattaisi muuten rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan loistaa. Uskomme, että urheilukenttä on yksi yhteiskuntamme hienoimmista paikoista – siellä säännöt ovat kaikille samat, kieli opitaan toiminnan kautta ja onnistumiset rakentavat siltoja kulttuurien välille.

Kide-säätiön tavoitteena on rakentaa oikeudenmukaista ja moniarvoista yhteiskuntaa, ja säätiön Unelmista totta -tukiohjelmassa yhdistyvät ihmisoikeudet ja tavoitteellinen huippu-urheilu ainutlaatuisella tavalla. Tavoitteena on, että jokaisella nuorella on taustastaan riippumatta mahdollisuus kasvaa yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi ja tavoitella kansainvälistä huippua omassa lajissaan. Ohjelma on kokonaisvaltainen turvaverkko, joka tarjoaa mentorointia, tukea opiskelun ja urheilemisen tasapainottamiseen sekä pääsyn parhaaseen mahdolliseen valmennukseen.

Yksi konkreettinen esimerkki tuen vaikutuksesta on yhteistyössä HBA:n valmennuksen kanssa toteutettu fysiikkavalmennuksen tuki. Marttilan mukaan tuki on osaltaan myötävaikuttanut siihen, että urheilijat ovat pystyneet harjoittelemaan eheämmin ja välttyneet suuremmilta vammoilta, mikä on luonut edellytyksiä tasaiselle kehittymiselle arjessa. Tämä on todennäköisesti näkynyt myös kentällä pelaajien varmoina ja tasaisina otteina läpi kauden.

Merkityksellisyyttä ja sijoituksia tulevaisuuteen

Yhteistyön syvempi merkitys ja sen tuottamat tulokset kiteytyvät Túlkan toimitusjohtajan Anthonin ajatuksiin siitä, miksi olemme valinneet juuri tämän polun. Hänen mukaansa yhteistyö on kasvanut matkan varrella suuremmaksi kuin osattiin odottaa. 

"Aluksi tämä yhteistyö oli meille tapa tehdä jotain merkityksellistä, mutta nyt ohjelman urheilijat saavat EM-mitaleita ja pelaavat Korisliigan finaaleissa. Meidän tuen ansiosta nuoret saavat keskittyä pääsemään urheilussa kansainväliselle huipulle ja on hienoa olla mahdollistamassa tätä yhdessä Kide-säätiön kanssa".

Myös huomio mediassa on ollut merkittävää, ja Marttila korostaa sen tärkeyttä.

 ”Vahva yhteiskunnallinen huomio on tuntunut merkitykselliseltä, koska se osoittaa, että urheilijoiden omilla kokemuksilla on laajempaa vaikutusta. On tärkeää, että tällaiset esimerkit saavat tilaa ja vahvistavat viestiä yhdenvertaisuudesta”. 

Marttila välittää myös Túlkan porukalle suuret kiitokset yhteistyöstä – “on hienoa olla yhdessä mahdollistamassa nuorten urheilijoiden kehitystä ja tällaisia onnistumisia”. 

Túlkalle on suuri kunnia saada olla mukana tukemassa nuoria heidän matkallaan. Onnittelemme vielä kerran koko HBA-Märskyn joukkuetta saavutuksesta. Te olette osoittaneet, että kun esteet siivotaan tieltä, vain taivas on rajana. 

Lähteet: 

Helsingin Sanomat https://www.hs.fi/urheilu

Kide-säätiö https://kidesaatio.fi

Noora Marttila. Haastattelu. Kide-säätiö. 

Yle Urheilu https://yle.fi

Moni opiskelija pohtii harjoittelun kynnyksellä, pääseekö sitä oikeasti tekemään töitä vai jääkö rooli vain sivustaseuraajaksi tai joutuuko “hanttihommiin”.  Túlkalla vastaus on selvä:

“Me uskomme, että parhaiten oppii hyppäämällä mukaan aitoihin projekteihin – tietenkin vahvalla tiimin tuella.”

Saimme riveihimme tänä keväänä Leevin, joka on päässyt pureutumaan backend-kehityksen ja bugikorjausten maailmaan. Haastattelimme Leeviä sekä häntä ohjannutta Esko Rikkosta siitä, miltä arki Túlkalla näyttää harjoittelijan silmin.

Teoria kohtaa käytännön 

Ohjelmistokehittäjäopiskelija Leevi aloitti meillä neljän kuukauden opintoihin kuuluvan harjoittelunsa. Leevi haki Túlkalle nimenomaan syventääkseen tieto- ja viestintäalan osaamistaan aitojen projektien parissa. Vaikka koulu antaa perusteet, vasta oikea työympäristö opettaa, miten monimutkaiset järjestelmät ja tietokannat keskustelevat keskenään. Leevin mukaan mielenkiintoisinta on ollut bugien selvittäminen ja korjaaminen, sillä juuri siinä oppii oikeasti ymmärtämään koodin toimintaa.

”Erityisesti tilanteet, joissa virhe ei ole heti selvä, ovat olleet opettavaisimpia”, Leevi kertoo. Tämä on juuri se asenne, jota Túlkalla arvostetaan, sillä emme pelkää antaa harjoittelijoille vastuuta vaan tarjoamme mahdollisuuden ratkoa samoja koodipähkinöitä kuin kokeneemmatkin kehittäjät. Leevin mukaan harjoitteluaika onkin ollut ”hyvä yhdistelmä oppimista, haastetta ja käytännön tekemistä.”

Kukaan ei jää yksin

Esko painottaa, että harjoittelijan sisäänajo tehdään samalla pieteetillä kuin kenellä tahansa uudella työntekijällä. Harjoittelijalla on nimetty ohjaaja kehitysympäristöjen pystytykseen, ja apua on aina saatavilla niin Slackissa kuin toimistollakin. Työtehtävät valitaan huolella niin, että niiden monimutkaisuus kasvaa asteittain harjoittelun edistyessä. Esko toteaa, että ”Meidän tehtävämme on tarjota Leeville mahdollisuus nähdä ja osallistua ohjelmistokehityksen toimintaan ja opastaa niin, että tiimin toimintatavat tulevat tutuiksi.”

Oppimista tuetaan konkreettisesti myös koodikatselmoinneilla, jotka suoritetaan kaikille tiimin tekemille muutoksille. Tämä antaa harjoittelijalle suoraa palautetta ja varmistaa samalla tuotantokoodin korkean laadun. Vaikka vastuu oppimisesta on harjoittelijalla itsellään, tiimi tarjoaa aktiivisesti tukea, selkeitä menetelmiä sekä suosituksia hyödyllisistä oppimateriaaleista ja tutoriaaleista niistä työkaluista, joista harjoittelija ei vielä paljoa tiedä.

Miksi valita Túlka harjoittelupaikaksi?

Túlka on yrityksenä sopivan kokoinen, mikä on harjoittelijan kannalta valtava etu, sillä tekemistä on paljon ja se on poikkeuksellisen monipuolista. Teknologian puolesta Túlkan järjestelmissä on esillä selainpohjaisten- ja mobiilisovellusten kehitys, pilvipalvelut sekä modernit tekoälytuotteet. Työkulttuuria Leevi kuvailee rennoksi ja kannustavaksi: ”Täällä saa rauhassa oppia, mutta myös vastuuta annetaan sopivasti.”

Eskon mukaan harjoittelija on otettu tiimiin tiedostaen, että ohjaamiseen menee aikaa, mutta se nähdään tärkeänä sijoituksena. ”Halutaan tarjota tuleville ammattilaisille mahdollisuus mielekkään ja kehittävän harjoittelun suorittamiseen, jotta heitä ylipäätään valmistuu alalle. Eikä se nyt haittaa, jos harjoittelija vaikka tekisi Túlkalle myöhemmin työsuhteessa töitä”, Esko pohtii.

Vinkit tuleville hakijoille

Jos pohdit harjoittelupaikan hakemista, Leevillä on sinulle selkeä viesti: 

”Kannattaa hakea rohkeasti, vaikka ei osaisi kaikkea valmiiksi. Tärkeintä on halu oppia ja kokeilla. Virheiden kautta oppii eniten.” 

Me Túlkalla olemme täysin samaa mieltä. Meille laadukas harjoittelu on investointi tulevaisuuden ammattilaisiin, ja on aina hienoa nähdä, kun uusi osaaja kasvaa osaksi tiimiä. Kiitämme sinua Leevi ajatustesi jakamisesta sekä koko harjoittelusta. On ollut hienoa saada sinut tiimiimme!

Haluatko olla seuraava Túlka-harjoittelija ja kerryttää osaamista aitojen projektien parissa? Kysy rohkeasti harjoittelumahdollisuuksista –  info@tulka.com tai chatin kautta tulka.com/fi 

Verbesserung der mehrsprachigen Dienste durch KI-Dolmetschen in Region West-Uusimaa

In der Region West-Uusimaa, der die Stadt Espoo und neun weiteren Gemeinden der finnischen Region Uusimaa umfasst, leben rund 470.000 Menschen. Die Gemeinden haben sich zu einer Organisation namens LUVN zusammengeschlossen, welche nahezu 10.000 Fachkräfte beschäftigt und für Gesundheits-, Sozial- und Rettungsdienste in der Region zuständig ist.

Im Frühjahr 2024 startete LUVN ein KI-Programm mit intensiver Beteiligung der Beschäftigten. Dolmetschdienste erwiesen sich dabei rasch als vielversprechender Bereich für den Einsatz von KI – und führten zu einem Pilotprojekt mit dem KI-Dolmetscher von Túlka.

Herausforderungen bei klassischem Dolmetschen

Das Dolmetschen durch Menschen war mit einer Reihe von Herausforderungen verbunden:

• Hohe Kosten, die den Bedarf an nachhaltigeren und skalierbaren Lösungen verstärken.

• Varianz der Verfügbarkeit und Neutralität der Dolmetscher:innen – mit spürbaren Auswirkungen auf die Servicequalität.

• Datenschutzrisiken bei sensiblen Kundengesprächen und vertraulichen Informationen.

• Schwankende Qualität der Dolmetscher:innen, die von ausgezeichnet bis unzureichend reichen konnte.

Lösung: KI-Dolmetschen mit Túlka

LUVN hat sich für ein Pilotprojekt im Bereich KI-gestützter Dolmetschdienste mit Túlka zusammengeschlossen. Túlka unterstützt den Wohlfahrtsbezirk West-Uusimaa bereits seit mehreren Jahren mit klassischen Dolmetschleistungen – daher lag es nahe, das erste sichere KI-Dolmetsch-Pilotprojekt auf dem Markt mit einem bewährten Partner umzusetzen. Die ersten Tests des KI-Dolmetschdienstes wurden in Entbindungskliniken und Sozialämtern durchgeführt.

Die Einführung erfolgte in mehreren Schritten:

• gezielte Auswahl von Nutzergruppen mit hohem Dolmetschbedarf,

• Schulung und Onboarding durch Túlka,

• engmaschige Kommunikation und Ergebnisberichterstattung durch Túlka.

Ein effektives Change-Management und eine starke interne Führung waren entscheidend für den Erfolg. Die Beschäftigten wurden aktiv in Diskussionen über die finanziellen Auswirkungen einbezogen – etwa mit dem Hinweis, dass Einsparungen von jährlich 50.000 € bei den Dolmetschkosten die Einstellung einer zusätzlichen Pflegekraft ermöglichen könnten. Diese Perspektive förderte Verständnis und Engagement, auch wenn die Nutzung des KI-Dienstes anfangs ungewohnt war.